Print this page

Pahantorjuja-kivi ja Erikinkivi



Pahantorjujan merkki ja Pahantorjuja-kivi. Kuva: Leila Kuittinen

Pahantorjuja-kivi

Vanjoen rannalla Ryönän tilan mailla on kivi, johon on uurrettu omalaatuinen "tikku-ukon" kuva.
Kyseessä on Pahantorjuja-kivi (paholaisenkarkotuskivi, pelotinkivi)

Pahantorjuja-kuvion uskotaan kulkeutuneen Vihtiin 1300-luvulla liikkuneiden novgorodilaisten myötä. Kuviota on pidetty
mm. karjan suojaksi piirrettynä taikamerkkinä tai on arveltu sen varjelleen vaimoja hedelmättömyydeltä. Vanhojen bysanttilaiskristillisten vertauskuvien sanakirjasta löytyy samanlainen ristimuoto, "kolmikärki-haarukkaristi". Neliosainen kolmikärki-haarukkaristi, jota tiedetään käytetyn mm. ehtoolliseen viittaavana sinettikuviona, on itäistä alkuperää.
Se tunnetaan Egyptistä ja Syyriasta jo varhaisilta kristillisiltä vuosisadoilta.
Kolmikärki-haarukkaristi sisältää viittauksen Pyhään Kolminaisuuteen, kärkien kokonaismääräksi tulee 12 eli apostolien lukumäärä. Ristien sakaroiden välissä olevat neljä pistettä tai pientä ympyrää viittaavat neljään evankeliumin kirjoittajaan. "Pahantorjujan" erikoisuus on pystyviivan ylä- ja alasakaroiden sivuhaarojen jatkaminen taitoksilla, jolloin kuvan keskukseen muodostuu ihmistä muistuttava hahmo. Luultavaa on, ettei Vihdin "pahantorjujan" tekijä ole tuntenut kirkollista kuvasymboliikkaa. Hän lienee uskonut, että kuvalla on maagista voimaa joka varjelee häntä itseään, hänen taloaan
ja sen asukkaita, kenties koko kyläyhteisöä. Taikausko ja kristillisyys ovat silloin menneet sekaisin.


Erikinkivi. Kuva: Leila Kuittinen

Erikinkivi, Ristinkivi, Erikinpojankivi

Kivi on merkitty 1770-luvun karttaan nimellä "Ristin Kifvi". Siinä on luettavissa nimi "SIMON ERICS" molemmin puolin pitkää pystyuurretta. Hipping kuvailee Vihdin historia -kirjassa kiven ehjänä, jolloin sen yläosassa oli nähtävissä risti ja vuosiluku 1651 (MDCLI), ja kiven takapuolella "mieshenkilön kuva". Hipping kertoo perimätiedosta, jonka mukaan kivi olisi pystytetty jokeen hukkuneen muistoksi. Hän arvelee, että kyseessä olisi Vanjoen Skotin isäntä, joka kirkontilien mukaan haudattiin vuonna 1652. Toisaalta yhteinen vanha tapa velvoitti merkitsemään paikan, missä joku on ulkona ollessaan kuollut. Kuolinpaikan merkkinä on käytetty mm. kiveen hakattuja uurteita. Erikinpojankivi saattaa olla vanhin Suomessa säilynyt ajoituskelpoinen kuolinpaikan merkki. Todennäköisimmin kyseessä on ns. karsikkokivi, eli vainajan saattomatkan pysähdyspaikkaa osoittava muistomerkki. 1700-luvulla jokirannassa ollut tie on hävinnyt. Ulkonäöltään kivi voisi myös kelvata rajapyykiksi, jos olisi viitteitä siitä, että paikalla olisi ollut isojakoa edeltävä raja tai seudulla olisi ollut sen niminen tuomari tai nimismies. Kivi on muisto Simon Erikinpojasta, on se sitten Lounais-Suomen toistaiseksi ainoa tunnettu karsikkokivi tai hänen valvomansa rajankäynnin pyykki.


Edellinen sivu: Jokikunnan seurojentalo
Seuraava sivu: Jokikunnan hyppyrimäet