Print this page

Tapahtumia vuosien varrelta


Tunnelmia Vihti 500 - juhlavuoden elokuun 2007 kylätapahtumista:

KESKIAIKAISISSA KYLISSÄ JOKIKUNNALLA

Sateinen sunnuntai 12.8.2007 ei lannistanut keskiaikaisista kylistä kiinnostuneita. Heitä oli saapunut koulun pihalle seitsemisenkymmentä. Erkki Saario oli varannut tätä joukkoa kuljettamaan neljä traktoria, joiden peräkärryyn oli asetettu heinäpaaleja istuimiksi. Innokkaimmat halusivat märästä säästä huolimatta traktorikyytiä ja kahden ajopelin lavalle kiipesi sadevaatteisiin varustautuneita matkalaisia. Muut retkeläiset seurasivat omilla autoillaan. Retken yleisoppaana toimi Skotin rusthollin neiti Anna Kristiina Erikintytär, eli Leila Kuittinen.

Kylästä näkyy toinen kylä

Kylämäet saivat huokailemaan ihastuksesta: avarat näkymät avautuivat niiltä joka suuntaan. Keskikylän viljelyaukea ja Vanjokilaakso ovatkin kulttuurihistoriallisesti tärkeitä maisema-alueita.    

Keskiajalla oli tapana rakentaa maatilojen talot samalle mäelle, josta muodostui toiminnallinen kyläyhteisö. Isonjaon jälkeen 1700-luvun lopulla monin paikoin tapahtui "ulosmuuttoa" kylätonteilta. Näin ei kuitenkaan käynyt Vanjokilaaksossa, joten talorykelmät sijaitsevat yhä keskiaikaiseen tapaan lähekkäin. Jokikunnalla ei ole kartanoita, mutta maatilat ovat olleet isoja, moni taloista on ollut rustholli eli ratsutila. Joka tapauksessa alueella on ollut suurtiloja, jotka ovat olleet mahtavia kuin kartanot.

Vanjoen kylä

Kulkueväki tutustui kierroksellaan viiteen keskiaikaiseen kylään, jotka muodostavat Jokikunnan. Ensimmäinen tutustumiskohde oli Vanjoen kylä, jossa aikoinaan on ollut viisi taloa. Keskiajalla nämä talot ovat sijainneet lähempänä jokea ja sieltä ne on siirretty ylemmäksi, lähemmäksi Turkuun johtanutta maantietä. Maatiloista on jäljellä kaksi, joihin muut on yhdistetty. Mahtavan Skotin ratsutilan rakennuksista on jäljellä vain kivijalkoja, mutta maisema on säilynyt upeana. Skotti on yhdistetty Ryönään, jonka lihakarja tekee maisemanhoidollista työtä pitäen kasvillisuuden kurissa.  Isäntäväki asuu kartanomaisessa Ryönän talossa, joka on rakennettu 1800-luvun lopulla. Pelloilla viljellään mm. luomukauraa, kertoi talon isäntä Veli-Pekka Nissi, yksi retkeläisten traktorinkuljettajista.

Karpin talo mäellään ja jokeen viettävät pellot näyttäytyvät komeana joen vastarannalle Härtsilään. Sieltä  talon vanhaemäntä Marja-Liisa Suontaka kertoi mäen historiaa. Karpin nykyisen päärakennuksen alapuolella rinteessä ovat ennen sijainneet Karppi, Karva ja Loukela (?).  Karppi ei tässä tarkoita kalaa, vaan on perintöä taloa asuneen Polycarpyksen nimestä. Nimi todistaa, että asuinpaikka on ikivanha. Suontakalla oli mukana pellosta löytynyt keihäänkärki, joka Museoviraston luvalla on heidän hallussaan.

Pakaselan kylä

Tuiskun tila on antanut nimen mäelle, jossa sen lisäksi sijaitsee Lumian talo. Tuiskun tilan isäntä Panu Varpasuo kertoi omistajien vaihtumisista ja pihapiirin muodostaneista rakennuksista. Vanha päärakennus on purettu hänen vanhempiensa aikana. Tuiskulla oli kestikievari 1920-luvulle asti - kulkihan päätie Helsinki - Turku Jokikunnan kautta.

Lumian isäntä Juha Äyräs kutsui retkiväen sadetta pitämään konehalliin, joka on tehty komeasta, lähes sata vuotta sitten rakennetusta navetasta. Nykyisen isännän suku on omistanut Lumian tilan 1800-luvun puolivälistä, mutta suvun historia alueen tiloilla ulottuu 1600-luvulle. Lumialla tepastelee nyt kolmevuotias "pikku isäntä". Häntä ennen talossa on ollut vauva vuonna 1884 syntynyt Anna Lumia!

Tuiskun mäeltä siirryttiin Marun mäelle. Marun rustholli on jaettu monelle eri omistajalle - jäljellä on muisto vain kauniista Marun Martasta! Pelläässä sen sijaan on säilynyt sivurakennus 1700-luvulta.  Emäntä Salme Uusitalo johdatteli koko joukon sisälle vanhaan tupaan, jossa on säilytetty avoliesi alkuperäisessä mallissaan.

Pellään pihalta näkymät ovat ehkä Jokikunnan hienoimmat! Sieltä näkyy Vanjärvi, Merramäki, Kaharin mäki, koulu ja koko keskikylän alue.

Niemen kylä

Niemen kylän talot ovat olleet Finni/Niemi ja Nalkkari. Finnin rusthollin rakennukset ovat keskiajalla olleet Vanjärven rantamaalla. Sieltä talouskeskus on siirretty nykyiseen paikkaansa pari sataa vuotta sitten. Nyt Niemessä on eläinklinikka ja -sairaala, ja paikan nimi on jälleen Finnin ratsutila. Näin kertoili Niina Skutnabb kotitilastaan. Finnin omistajat tiedetään 1500-luvulta asti. Leila Kuittinen kertoi, että vuonna 1732 oli Vihdissä annettu lupa seitsemälle talolle keittää viinaa kotitarpeiksi. Luvan saaneista kolme oli jokikuntalaisia ja yksi heistä Henrik Finni. Vuonna 1738 tehdyssä maatilan tarkastuksessa oli huomautettu talosta puuttuvan "salainen huone". Lainapannu lienee palautettu, eikä huoneista nyt puuttune mitään. 

Nalkkari on ollut puustelli, eli virkatalo. Se on ollut sotaväen päällystöön kuuluvan henkilön käytössä. 1700-luvun lopulla Nalkkarissa asui kapteeni Kristoffer Ludvig Jägerschiöld, joka kuului paikkakunnan aatelisiin. Näin kerrotaan Soikkelin Vihdin historiassa.

Merramäki, osa Pakaselan kylää

Matka jatkui peltoteitä pitkin Merramäkeen kuuluvalle Jaakolan/Jaakkolan mäelle. Sillä on sijainnut Nikki ja Jaakkola, myöhemmin vain Jaakkola. Koska sen omistajilla ei ollut perillisiä, tila myytiin vuonna 1946 viidelle karjalaisperheelle. Jaakolan isännän istuttamaa koivukujaa pitkin retkiajoneuvot saapuivat päätielle. Sen varrella, lähellä jokisiltaa, on ollut Näkin talo. Jäljellä on vielä rakennus, jossa I maailmansodan aikaan juoksuhautakaivantoja Jokikunnalle rakennuttaneet venäläiset majailivat.

Kaharlan kylä

Keskellä kylää kohoaa näkyvällä paikalla kylämäki, jolla sijaitsee Kahari ja siitä erotettu Killi. Kahari on perintötila, jonka sukupolvien ketjua voidaan seurata 1500-luvulle saakka. Kaharin isäntäväki yllätti keskiaikamatkaajat  ja kutsui tutustumaan talon sisätiloihin. Talo henkii historiaa arvokkaine huonekaluineen ja esineineen ja on samalla kodikas perheen asuttavaksi. Hirsiseinillä oli nähtävänä karttoja, sukutaulu ja valokuvia, jotka kertovat talon tarinaa. Ulos tultua aurinkokin paistoi ja hyvillä mielin liu'uttiin viimeiseen kyläetappiin.

Härtsilän kylä

Härtsilässä on ollut vieri vieressä viisi isoa taloa: ratsutilat Seppä ja Manni sekä Hiiri, Markkula ja Viiliä. Seppä kuuluu nyt Mannin tilaan, joka Kaharin tapaan on perintötila ja omistajat tiedetään 1500-luvulta lähtien. Manni on edelleen toimiva maatila toisin kuin Hiiri, joka nykyisin on vain asuinkäytössä. Leppoisa Hiiren isäntä Eero Laukkanen kertoili omistamansa talon vaiheista. Vierailijoissa koko miljöö herätti ihastusta.  Tyytyväisinä saavuttiin päätepisteeseen, Onnenpesään kahvin ja pullan ääreen. Maatilamatkailuyritys toimii Markkulan tilalla, johon Viiliän talo on joskus yhdistynyt. Onnenpesä-yrittäjä Aunolan vanhemmat ostivat Markkulan. Se oli joutunut myyntiin, koska tilalla ei ollut jatkajaa. Isäntä oli mennyt naimisiin Ryönän emännän kanssa ja pariskunnalla ei ollut lapsia. Paluumatka Härtsilästä koululle taittui iloisissa merkeissä, traktoreiden lavalta annettiin ja sinne saatiin vilkutuksia matkan varrelta. Päivästä oli kehittynyt mieliinpainuva.

Leila Kuittinen


Edellinen sivu: Vuosi 2007
Seuraava sivu: Muuta