Patikkaretki

Patikointi sotahistoriaan Patterinmäellä

Varustautuminen

Järjestäjien iloiseksi yllätykseksi lauantaina 18.8.2007 Patterinmäelle patikoimaan saapui lähes 80 retkeläistä. Onneksi Finnin ratsutilan isäntä Kai Skutnabb oli tehnyt pellolleen autoille parkkipaikan. Alkuverryttelyksi jotkut pyöräilivät paikalle, kuten Anneli Stick kirkonkylästä.  Äitinsä pyörän takana paikalle tullut pikkupoika Elias Sirenius oli varustautunut pyssyllä - olihan tutustumiskohteena sotamuistomerkki. Elias kuitenkin vakuutti aseen olevan leikkipyssy. Seppo Ikosella roikkui kaulassaan kartta ja jollakin näytti olevan kiikari. Eväsreput kuuluivat useimpien varustukseen. Sää oli täydellinen retkeilyyn.

Taustatiedot

Koska lähtijöitä oli komppanian verran, oli kuvailtava ennen maastoon menoa, mitä oltiin menossa katsomaan. Juoksuhautojen lisäksi olisi huomioitava kuoppia, jotka ovat olleet suojahuoneita tai varastoja sekä havainnoitava ampumapaikkoja.  Muinaismuistolain perusteella Hyrtiönmäki eli Patterinmäen alue on suojeltu kohde ensimmäisen maailmansodan ajalta. Tuolloin maamme kuului Venäjään, joka varustautui estämään saksalaisten hyökkäyksen Pietariin Suomen kautta. Jokikunta oli strategisesti tärkeällä paikalla: Turku - Helsinki maantie kulki sen kautta Hyrtiönmäen sivuitse. Tähän oli mahdollisuus rakentaa puolustuslaitteet, aseet suunnattuina avoimena näyttäytyvälle tielle. Pari vuotta kestänyt varustustyömaa antoi paikkakuntalaisille mahdollisuuden ansaita paremmin kuin maataloustyössä.

Liikkeellelähtö

Hyrtiönmäki on tuttu monille jokikuntalaisille marjastus- ja leikkipaikkana. Lea Kautto kertoi: "Penskana tuli paljon kiipeiltyä juoksuhauta-alueella ja leikkiminen siellä oli jännää." Myöhemmin hän on miehensä kanssa kuullut paljon Onni Raunion juttuja patterityömaasta. Erkki Lindström on ikänsä asunut Jokikunnalla, mutta oli nyt ensi kertaa Patterinmäellä. Hän oli ottanut mukaan lapsenlapsiaan tutustumaan jokikuntalaiseen nähtävyyteen.  Anja Kesäläinen muisteli, kuinka koululaisena opettajan johdolla kiivettiin mäelle jyrkkää rinnettä. Nyt lähdettiin liikkeelle maltillisemmin. Alkutaipaleella ei ollut nousua, mutta maasto oli paikoin hankalaa. Piti kiivetä kaatuneiden puunrunkojen yli ja selvitä risukosta kompastelematta. Seurailtiin juoksuhautoja, joita risteilee uskomaton määrä maantien lähituntumassa. Tämä hämmästyttävä näky sai monen kyselemään, kuinka monta kilometriä kaivantoja on. Siihen kysymykseen ei voi vastata, koska mittauksia ja ei ole tehty ja karttamerkinnät ovat puutteelliset.

Tähystyspaikka

Lapset kirmasivat etujoukoissa näköalapaikalle, joka on jyrkänteen reunalla. Vanhemmat varottivat liukkaista kallioista ja korkeasta pudotuksesta. Kameroihin tallennettiin hulppeita näkymiä Jokikunnan peltoaukeista. "Ei kärsisi katsoa", kauhisteli korkeanpaikankammoinen Jaana Moilanen männystä kiinni pidellen. Jyrkänteeseen oli kaivettu syvät suojakäytävät ja ampumapaikalle nikkaroitu syvennys ikonille. Maisemapiste oli kuitenkin vasta puolimatkassa ja nousu korkeimmalle paikalle vielä edessä. Sisukkaasti, sauvoja apuna käyttäen, kapusivat kaikki huippukohdalle. Maisemaa peittävät puut, mutta kallioitten välissä risteilee kiviseinäiset juoksuhaudat.

Paluu siviiliin

Reput tyhjennettyinä eväistä, mutta mieli täynnä ihmetystä käännyttiin paluumatkalle. Sen varrella oli tilaisuus nähdä reissun suurimmat "lintaalit"(venäjän blindaz-sanasta suomalaistunut korsun nimitys). Miehistösuojat vahvistettiin hirsillä niin, että ne kestivät vaikka tykin kuulat. Lintaalien hirret pääsivät myöhemmin uuteen käyttöön, mm. Näkin navetta rakennettiin niistä. Valde Kukkaro kertoi, että sodan jälkeen oli kova pula rakennusaineista ja silloin haettiin Patterinmäeltä rautalankoja. Niistä punottiin verkko valutöiden vahvikkeeksi. Tällaiseen tarvikkeiden hakemiseen oli  viranomaisten antama lupa.

Kirkonkyläläinen Isa Ikonen sanoi patikointimatkan olleen hurjan mielenkiintoinen. Erityisesti hän tunsi kunnioitusta niitä ihmisiä kohtaan, jotka olivat olleet rakentamassa tätä vaikuttavaa juoksuhautaverkostoa. Vaikka mielellään kerrotaan juttuja laiskottelusta työmaalla, on siellä töitä tehtykin - jäljet ovat vakuuttavat.

Leila Kuittinen

Patikkaretken opas